KANTASOLUT

MITÄ ja missä ?

kantasolut ovat soluja joilla on kyky lisääntyä loputtomasti sekä muodostaa erilaisia kudostyyppejä.

4 erilaista

totipotentti: kaikkipystyvä, mikä tahansa ihmisen solu
pluripotentti: kaikki muu paitsi istukan ja sikiökalvon solut
multipotentti: eri kudostyypit
unipotentti (aikuisen kantasolut): yksi kudostyyppi, unipotentteja kantasoluja löytyy usein ympäri kehoa eri kudoksista

MERKITYS

-ensinnäkin kun hedelmöittynyt munasolu lähtee jakautumaan niin 16 ensimmäistä (8 ekaa jakautumista) solua on totipotentteja eli kaikkipystyviä

-kudoksissa uusia soluja syntyy kantasoluista, esim verisolut luuytimessä




TARKOITUKSELLINEN KÄYTTÖ YMS
Kantasolujen käyttö hoitokeinona on tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvavista ja kehittyvistä lääketieteellisen tutkimuksen aloista.

-tutkimuskäyttöön eristetyt alkion kantasolut ovat pääasiassa alkiorakkuloista eristettyjä pluripotentteja (=kaikki muu paitsi istukka ja sikiökalvo) soluja.

- jos pluripotenttien ei anneta jakaantua kohdussa pidemmälle ei niistä kehittymässä olluta yksilöä synny.
Jos ne taas tarkoituksenmukaisesti erotetaan toisistaan on mahdollisuutena jopa 16 identtistä yksilöä.

- kaikissa lääketieteellisissä toimenpiteissä on omat riskinsä.


Sekä sydämessä että hermokudoksessa on kantasoluja, mutta niitä on suhteellisen vähän, eikä niiden proliferaatiokapasiteetti riitä paikkaamaan syntyviä vaurioita. Tämän takia vaikkapa sydäninfarktin aiheuttama sydänlihasvaurio on vakavampi asia kuin ihoon tullut haava, sillä iho uusiutuu kantasoluista jatkuvasti, mutta sydänlihas ei merkittävässä määrin tähän kykene.

- on kehitelty erilaisia hoitoja jossa eristettyjä kantasoluja pystyttäisiin esim ruiskuttamaan vaurioituneeseen alueeseen, mikä voisi estää esim kuoleman.

•Katolinen kirkko tuomitsee kaikki keinotekoiset hedelmöityshoidot moraalittomiksi. Erityisen vakavia moraalisia rikkomuksia ovat hedelmöityshoidot, joissa käytetään luovutettuja sukusoluja tai sijaissynnyttäjää

Globalisaatio kristillisen etiikan näkökulmasta

Globalisaatio kristillisen etiikan näkökulmasta

Globalisaatio eli maapalloistuminen tarkoittaa ihmisten verkkottumista maapallon laajuisesti. Globalisaatiota edistävänä tekijänä on viimevuosikymmeninä toiminut etenkin teknologia ja sen kehittyminen, minkä avulla koko maailma on mullistunut lyhyessä ajassa. Teknologian kehitys on ollut suuri syy globalisaatiota lisääviin tekijöihin kuten esimerkiksi nopeaan väestönkasvuun sekä kulkuyhteyksien nopeutumiseen.

Globalisaatiolla voidaan katsoa olevan monia seurauksia. Usein kyseessä on syy-seuraus- ketjuja, joihin sisältyy sekä huonoja että hyviä puolia, riippuen erityisesti siitä, kenen kannalta asiaa tarkastellaan.

Alunperin globalisaatiota suuresti lisäävän teknologian kehityksen voidaan katsoa olevan hyvä asia, sillä hinnat ovat laskeneet ja esimerkiksi lääketiede on sen avulla kehittynyt, ja näin on saatu ihmisten kannalta toivottavia tuloksia, kuten elin-iän nousu tai vähentyneet lapsikuolemat . Tämä on johtanut siihen, että maapallon väkiluku on ajanmyötä kasvanut, joissain paikoissa jopa niin suureksi, että ympäristön kantokyky on ylittynyt. Tämä tarkoittaa käytännössä, että alueelta saatavat resurssit, kuten ruoka ja polttoaineet, suhteessa populaatioiden tarpeeseen kasvamista ja elämistä varten ovat liian vähäisiä. Kantokyvyn ylittymistä tapahtuu jokapuolella maailmaa, mutta ihmisten kyky reagoida siihen vaihtelee. Jonkun aikaa jatkuneen  rauhan, siitä seuranneen sivistyksen sekä alueella erityisen tehokkaasti lisääntyneen teknologian avulla vaurastuneissa länsimaissa asia on ratkennut ainakin nykypäivään saakka resurssejen ostamisella, usein pilkkahintaan, ja kuljettamisella alueelle, mikä tekeekin tilanteesta kriittisen etenkin muissa osissa maailmaa, sekä kyseenalaisen eettisesti. Vaurastuminen ja kehitys jatkuvat niissä paikoissa missä sitä on ollutkin, mutta resurssien kuljetus pois usein jo valmiiksi köyhiltä alueilta jätättää jälkeen kyseisen alueen kehitystä sekä lisää näin epätasa-arvoisuutta maailmanlaajuisesti. Tämän ohella seuraa myöskin lukuisia muita eettisiä että suoria ongelmia sekä ihmisten että luonnon kannalta, kuten kuljetuksessa syntyvät ongelmalliset saasteet ja eläinten luontaisten elinympäristöjen tuhoaminen.
Tällä hetkellä hyvänä esimerkkinä tästä on Brasiliassa Amazonin sademetsältä pinta-alaa valtaavaat soijapellot, jotka ovat viljelty pääasiassa muualle myytäväksi ruoaksi,  josta kertoo myöskin esimerkiksi Helsingin sanomissa  4.10.2014 esiintynyt artikkeli "Sademetsä kaatuu nyt soijan tieltä".
Soija on haluttua, mikä lisää sen viljelyä. Seuraa hyötyä sekä haittaa. Ihmiset ja eläimet saavat ruokaa sekä lihansyönti saattaa vähentyä. Toisaalta jos soijalla on halpa hinta tuontialueella verrattuna lähellä tuotettuihin tuotteisiin, kuluttajien välinpitämättömyys tuotantotapoja kohtaan saattaa lisääntyä, mikä voi lisätä edellä mainittuja ongelmia, kuten saasteiden lisääntymistä tai lisää metsien kaatamista. Laaja metsien kaataminen etenkin Amazonilla vähentää luonnon biodiversiteettiä. Luontaiset elinalueet katoavat ja lajeja kuolee sukupuuttoon.  Myöskin rahaa virtaa kasvatusalueelle, mutta se jakautuu usein epätasaisesti, mikä lisää eriarvoisuutta. Eriarvoisuus taas osaltaan johtaa rikollisuuteen, kuten huumeiden käyttöön, ryöstöihin, väkivaltaan tai ihmiskauppaan .Myöskin Helsingin Sanomissa 5.10 julkaistu artikkeli "Orjia on enemmän kuin koskaan – Meeri Koutaniemi kuvasi vapautettuja kotiorjia" kertoo tästä ihmiskaupan ongelmasta. Kehitysmaissa epätasa-arvoisuus johtaa ja myöskin lisääntyy edelleen siten, että etenkin nuoria tyttöjä myydään vielä tänäkin päivänä köyhistä perheistä orjiksi rikkaisiin. Perheet tarvitsevat orjasta saatavan rahan, mutta orja itse tekee kovaa työtä ilman omaa palkkaa, jää usein ilman koulutusta sekä kohtaa mahdollisesti pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä.

Toisaalta lisääntynyt ruoan ja etenkin viljakasvien kysyntä johtaa  myös  haluun kehittää teknologiaa entisestään. Saattaa syntyä myös suht vaarattomin tavoin tuotantoa tehokkaasti kasvattavia löydöksiä, mutta ongelmaksi muodostuvat varsinaisesti  suoraan ympäristölle sekä ihmisille vaaralliset tavat, kuten rikkakasvien tuhoamiseen valmistetut myrkyt ja geenimuunnellut tuotteet, sekä niiden tarpeellisen testaamisen puutuminen ja mahdollisista ongelmista vaikeneminen. Esimerkiksi viime vuosisadalla juuri kyseiseillä alalla paljon esillä ollut yhdysvaltalainen kemia-maatalousfirma Monsanto on toiminut kyseenalaisesti tavoitellessaan korkeita tuottoja. Etenkin Monsanton vaarattomina markkinoimissa erilaisissa kemikaaleissa esim rikkakasvien torjuntaan on sittemmin tutkittu olevan useita vaarallisia yhdisteitä, esim. syöpää aiheuttavia karsinogeenejä.

Kaiken kaikkiaan kärjistettynä globalisaatiosta seuraa siis  verkostoitumista maailmassa, tekniikan kehitystä, talouskasvua, eliniän nousua ja ihmispopulaation kasvua sekä tässä sivussa paljon ongelmia ja iso kasa myöskin eettisiä kysymyksiä.
Kaikki kiteytyy oikeastaan siihen, mikä painaa ja minkä pitäisi painaa puntarissa eniten?
Ovatko ihmisten tarpeet eläinten oikeuksien sekä luonnonn tasapainon edellä? Käytämmekö nyt luonnonvarat loppuun jättämättä niitä tuleville sukupolville? Onko väliä, kuinka luontoa kunnioittavasti ruokamme on tuotettu?  Minkä pitäisi olla länsimaiden rooli  köyhempien auttamisessa, teemmekö tarpeeksi? Leikimmekö Jumalaa kun muuntelemme geenejä? Pitääkö vaarasta varoittaa, jos uhassa ei ole lähimmäisemme ja hiljaisuudesta olisi tiedossa palkkio?

Kristillisellä etiikalla on erilaisia vastauksia kysymyksiin.
Ehkä tärkeimpämä: Raamatusta löytyy monta kohtaa, jossa annetaan eettisiä ohjeita toimimaan siten muita kohtaan, kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Tällaisia ohjeita sisältävät esim. Rakkauden kaksoiskäsky, Kultainen sekä Hopeinen sääntö ja Kymmenen käskyä.

Raamatun kirjoituksia ei pidetä kuitenkaan sellaisinaan aina absoluuttisina ohjenuorina, vaan eettiseen opetukseen sovelletaan myös muuta moraaliopetusta, kuten erilaisia moraaliteorioita.
Riippuen teoriasta, ne puntaroivat kysymykselle vastausvaihtoehtoja esimerkiksi parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi tai velvollisuuden taikka tehdyn sopimuksen kautta.

Tilanteissa usein kristillinen näkökulma olisi kuitenkin loppujenlopuksi se, että kaiken tulisi olla suht tasapainossa. Itselle omaisuuden haaliminen muiden kustannuksella tai valehtelulla ei ole hyvästä. Vahvan tulisi auttaa heikompaa. Eettiset ohjeet globalisoitumista koskevissa kysymyksissä kuulostavat myös järjen korvaan siltä, että Kristillisen etiikan maapallo voisi olla lähempänä myös tulevaisuudessa toimivaa, kuin nykyinen.

- vastaan tulee monia eettisiä kysymyksia.
- onko eettisesti oken käyttää luonnonvaroja tuhlaten, mitä seuraavat sukupolvet??
valehtelu
-mikä on länsimaiden rooli auttajana?

Sana tabu tulee tongan kielestä, ja se tarkoittaa 'pyhää', 'kiellettyä'

Millaisia sitten ovat nykymaailman tabut? Monet ennen vahvasti tabuina pidetyt asiat, kuten naisten tasavertainen asema ovat ainakin hyvinvointivaltioissa kuten Suomessa jo niin että
Yhtä ainutta oikeaa tapaa ei ol
 Onko niitä?

Tabuja on ollut olemassa aina.
Monet aikakausien suuret miehet ovat ottaneet esille erilaisia tabuja ja kiellettyjä puheenaiheita, kuten pettämisen tai homoseksuaalisuuden teoksissaan ja puheissaan- Heidän ehkäpä itse kärsiessä rangaistuksia on silti koko muu maailma mennyt eteenpäin.

Uutta ei voi syntyä niin, ettei vanha saa säröäkään.Vaiettuja puheenaiheita on tuotava esille mitä enemmän aiheissa halutaan mennä eteenpäin.

Bernhard Schlinkin Lukija kertoo vanhemman naisen ja nuoren pojan intohimoisesta suhteesta juuri toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. 

Rakkautta yli rajojen

Rakkaus on aihe joka on kiehtonut ihmisiä aina. Täydellistä määritelmää sille ei tulla luultavasti koskaan löytämään, mutta Raamatussa sitä kuvaillaan seuraavasti:

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”. (1 Kor. 13:4-7)

Bernhard Schlinkin romaani Lukija kertoo vanhemman naisen ja nuoren pojan intohimoisesta suhteesta juuri toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Romanttinen suhde kahden eri sukupolven edustajan välillä on vähintäänkin oudoksuttu ja tuntuu myös itse suhteen osapuolista ajoittain hyvin väärältä. Vaikka sydän olisi tehnyt valintansa ja rakkaus tuntuisi itselleen sisimmässä juuri oikealta, voivat siltikin järki ja muiden mielipiteet olla hyvin tuomitsevia.

Niin sanottu kielletty rakkaus on muodostunut yhteiskunnassamme jonkinlaiseksi tabuksi. Aikojen saatossa ihmisten asenteet ovat toki muuttuneet suopeampaan suuntaan, mutta vielä tänäkin päivänä vain pieni osa pystyy kokonaan seisomaan vanhan sanonnan ”rakkaus on sokeaa” takana.

Suuri ikäero ei ole suinkaan ainut tabu rakkaudessa. Paheksuntaa aiheuttaa usein myös suhteet samaa sukupuolta olevin kanssa sekä esimerkiksi elokuvan Titanic tapaan, rakkaus rikkaan ja köyhän välillä.

Tuomitsijana toimii yhteiskunta. Omat perheemme ja läheisemme.  Ja mikä paheksunnan sitten aiheuttaa? Ihmisille voi olla joskus vaikeaa nähdä kaikkia plussia ja miinuksia opittujen tapojen sekä erilaisten uskontojen ja kulttuurien takaa. Suuren ikäeron suhteista ollaan totuttu ajattelemaan, että toisella osapuolella on pakko olla paljon mainetta ja mammonaa, eihän tällainen suhde muuten olisi kellekään mieleinen.  Homoseksuaalit moni tuomitsee automaattisesti jo uskonsa puolesta. Osa uskoo, ettei vammaiset ole kykeneväisiä järkevään suhteeseen. Ennakkoluuloja on siis paljon ja ne on helppo ottaa omakseen jo senkin takia, että ne voivat olla yksi osa totuutta. Romaanissa Lukija päähenkilöiden Michaelin ja Hannan ikäero näkyy ja haittaakin välillä suhdetta. Toisaalta taas nuorella ja tietämättömällä Michaelilla on paljon opittavaa elämää nähneeltä Hannalta.

Lukijassa Michael paljastaa suhteensa Hannaan vasta myöhemmällä iällä, Hannan jo itse kuoltua. Vaikuttaa, että he haluavat pysytellä piilossa muiden arvostelevilta katseilta ja Michaelin sanoin ”rakastaa toisiaan piittaamatta mistään muusta maailmasta”. Näin asia on luultavasti usein todellisuudessakin. Jotkut joutuvat peittelemään, jopa häpeämään omaa onnea aika ajoin, mikä tuntuu ääneen sanottuna varsin kummalliselta. Tuntuu luontevalta, että jokaisella olisi oikeus tehdä omat valintansa niin kauan, kun siitä ei ole muille haittaa, mutta toisaalta on myöskin vain inhimillistä kiinnittää huomiota poikkeavuuksiin.

Voiko ihminen todella rakastua edes väärään henkilöön? Kellä on oikeus päättää, kuka on toiselle oikea?  Ihmiset voivat käyttää kokonaisia elinikiä, kymmeniä vuosia rakkautta etsien ja sitä ikinä löytämättä. Eikö olisi siis jopa itsekästä kävellä vain sen oikean ohi jos hän ei vastaakaan yhteiskuntamme täydellisen kumppanin ihannetta?

Loppujen lopuksi jokainenhan meistä tarvitsee elämäänsä rakkautta:

” Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali”. (1 Kor. 13:1)

Vaikka Raamatusta itsestäänkin löytyy kohtia, mitkä tuomitsevat tietynlaisia liittoja, löytyy sieltä myös yllättävän paljon rakkauteen liittyviä kohtia, joiden kanssa on vaikea olla eri mieltä.

 

lolzz

Johdanto

Valitsimme työselostuksen kohteeksi Physica 5 oppikirjassa sivulla 131, tehtävässä kuusi esiteltävän työn. Kokeessa määriteltiin viivaimen hitausmomentti fysikaalisen heilurin kaavan avulla ja verrattiin saatua tulosta teoreettiseen arvoon.

Teoria

Tekemällä kokeen halusimme selvittää kuinka lähellä saamamme arvo fysikaalisen heilurin kaavan avulla olisi laskemalla saatua teoreettista arvoa viivaimen hitausmomentille pyörimisliikkeessä.

Kokeen suorittamiseen tarvittava suureyhtälö hitausmomentin laskemiseksi oli tehtävänannossa,

T= 2π J/mgl,                jossa T= heilahdusaika

                                         J= kappaleen hitausmomentti akselin suhteen

                                         m= heilurin massa
                                        g=putoamiskiihtyvyys
                                        l= akselin etäisyys painopisteestä.

Teoreettinen arvo, johon kokeellista tulosta verrattiin, saatiin laskettua lähimmäksi Maolin kirjasta saadun ohuen sauvan hitausmomentin kaavan avulla.
                      
J= 1/3ml 2                     jossa J= kappaleen hitausmomentti akselin suhteen
                                   m= "sauvan"(viivaimen) massa
                                    l="sauvan"(viivaimen) pituus
 

Tutkimuksen suoritus 
  
Kokeen suoritukseen tarvitsimme laskimen, pöydän, muistiinpanovälineet, vaa`an, sekuntikellon, sekä kaksi viivainta, joista toisessa oli reikä sekä tikun, mikä toimi heiluvan viivaimen akselina.
 Aloitimme kokeen punnitsemalla reiällisen viivaimen, joka toimi kokeen heilurina. Merkitsimme tuloksen ylös. Sitten asetimme tikun viivaimen reiän läpi ja asetimme systeemin pöydän reunalle niin että viivain pystyi heilumaan mahdollisimman vakaasti virheiden välttämiseksi. Otimme sekuntikellon valmiiksi ja otimme aikaa kuinka kauan viivaimella kesti heilahtaa pöydän tasosta puolelta toiselle ja takaisin viisi kertaa. Toistimme tämän viisi kertaa ja merkitsimme tulokset ylös.
Tuloksista laskimme viiden koekerran keskiarvon viidelle jaksolle laskemalla ensin saadut tulokset yhteen ja jakamalla sitten saadun arvon viidellä. Yhden heilahduksen aika saatiin jakamalla vielä tämä arvo viidellä. Tässä vaiheessa olimme siis saaneet tarvittavat arvot ensimmäisen suureyhtälön massan ja heilahdusajan paikoille sijoitettaviksi.
Tarvittiin vielä l eli akselin etäisyys painopisteestä. Akseli oli tikku reiässä, joka sijaitsi tietyn etäisyyden päässä viivaimen painopisteestä, joka sijaitsi sen keskellä. Mittasimme tämän etäisyyden ja kirjasimme ylös.
Käsittelimme fysikaalisen heilurin yhtälöä siten, että saimme laskettua siitä hitausmomentin J. Lausekkeeksi tuli
                         
J= (T/2π) 2    mgl

Seuraavaksi sijoitimme arvot yhtälöön ja laskimme laskimella tuloksen.

Tämän jälkeen siirryimme toiseen yhtälöön. Siihen tarvittava viivaimen massa oli jo tiedossa ja selvitimme vielä viivaimen pituuden reiästä sen ulompaan päähän toisella viivaimella ja näin saimme "sauvan pituuden" l. Merkitsimme tuloksen ylös ja sijoitimme ne sitten yhtälöön ja laskimme.
Näin meillä oli kaksi tulosta eri tavoin lasketulle viivaimen hitausmomentille. Aloitimme tuloksien tulkitsemisen ja raportin teon.


Tulokset

Mittasimme massan arvon sadasosa gramman, pituudet millimetrin  ja heilahdusajat sekuntin sadasosien tarkkuudella.

Arvot joita mittasimme ensimmäiseen suureyhtälöön:

m(heiluri eli viivain) = 9,05 g= 0,00905 kg

Viiden jakson T ajat (s) viidellä eri mittauskerralla:

1.	4,20
2.	4,09
3.	3,92
4.	4,01
5.	3,96
ka(5T)	=4,20+4,09+3,92+4,01+3,96s=4,036s
1T=4,036s/5=0,8072s

l, akselin etäisyys painopisteestä = 8,2 cm = 0,082 m

Maolista putoamiskiihtyvyys g= 9,81 m/s2

Nämä arvot sijoitimme yhtälöön ja arvoista laskimme ensimmäisen suuruuden hitausmomentille  J. 

                           
J= (T/2π)2  ·   mgl =(0,8072 s/2π)2 · 0,00905 kg · 9,81 m/s2 · (0,082 m) = 0,000121528...
 ≈0,00012 kg

Toista yhtälöä varten mittasimme "sauvan"(viivaimen) pituuden l, eli viivaimen pituuden reiästä sen ulompaan päähän.
l= 18,7 cm = 0,187 m

 Massa m oli jo tiedossa aiemmasta tuloksesta.

Jatkoimme sijoittamalla arvot toiseen yhtälöön ja arvoista laskimme taas suuruuden hitausmomentille J.

J= 1/3ml 2    = 1/3 · 0,00905 kg · (0,187 m)2 = 0,000105489...≈ 0,00011 yksikkö?